Vikas Swarup: Slummien miljonääri

Kun 18-vuotias tarjoilija Ram Mohammad Thomas voittaa tv:n uuden tietokilpailun miljardin rupian päävoiton, hänet pidätetään. Tyhjentäessään ohjelman kassan hän tuhosi samalla tuottajien suunnitelmat uusista jaksoista. Miljardin voittaminen ei ole mikään rikos, mutta köyhän tarjoilijan voitto herättää epäilyksiä.

Poliisin kuulusteluissa Ram saa avukseen viehättävän asianajajan, joka ensi töikseen tahtoo kuulla vastauksen kaikkia askarruttavaan kysymykseen: kuinka kouluja käymätön poika onnistui voittamaan jättipotin? Oliko voitto onnea, noituutta vai huijausta?

Siihen vastatakseen Ramin on kerrottava huikea, yhtä aikaa hauska ja liikuttava elämäntarinansa Delhin ja Mumbain vilkkailta kaduilta. Seuratessaan roistojen, sankareiden ja kuuluisten Bollywood-tähtien elämää Ram on oppinut paljon eikä voitto ehkä ollutkaan pelkkää sattumaa.

Slummien miljonääri -teos on hyvin naiivi satukirja. Se näkyy ensinnäkin dialogissa, joka on hyvin runollinen eikä sovi lainkaan kirjan hahmoille. Hahmot ovat melko yksinkertaisia olentoja jotka eivät olisi hengissä elleivät olisi niin käsittämättömän onnekkaita (vaaratilanteista selvitään vain koska paikalle sattuu joku hyväntekijä).

Kirja seuraa tiiviisti Ram Mohammed Thomasin elämää. Hän on Intian slummeissa elänyt poika, joka voittaa pääpotin tietokilpailussa. Häntä syytetään vilpistä, ja kirja kertoo tarinoita hänen elämästään perustellen, kuinka hän tiesi oikeast vastaukset tietokilpailun kysymyksiin. Ramin muisti on kieltämättä uskomaton, sillä yleensä kysymykset eivät liity millään tavalla itse hänen elämäntarinaansa, vaan on jokin mitätön pieni seikka (esimerkiksi julkisuuden henkilön palvoman jumalan nimi) joka vilahtaa ohimennen yhden kerran dialogissa. Olisihan se liian onnekasta että hänen elämänsä olisi jotenkin keskiössä kysymysten kanssa.

Muuten, muistuta minua etten ikinä käy Intiassa. Ilmeisesti voit murhata jonkun ja paeta ongelmaa vain lähtemällä toiseen kaupunkiin, mutta jos voitat tietokilpailun, anukseesi tungetaan puukeppi.

Kirja kuvaa Intian karumpaa puolta, mutta lukiessani kirjan arvosteluja sain tietää, ettei kuvaus ole lainkaan realistinen. Ilmeisesti kirjailija (joka toimii Intian ulkoministeriön diplomaattina) ei asu Intiassa ja on todennäköisesti elämässään nähnyt vain keskiluokan elämää. Hänen kuvaamansa slummielämä onkin hyvin karua: kirjassa esiintyy lähes kaikki ihmisen oikeutta riistävät asiat jotka Swarup vain on keksinyt: prostituutio, väkivalta, pedofilia, raiskaus, murha, insesti, rasismi, mellakat... Ihmiset ovat myös harvinaisen välinpitämättömiä ympärillä tapahtuvia asioita kohtaan:

"Kuulehan nyt", hän sanoo, "tapahtukoon neljän seinän sisällä mitä tahansa, se on perheen yksityisasia emmekä me voi puuttua siihen. Sinä olet nuori orpopoika. Et ole nähnyt elämää. Mutta minä kuulen joka päivä kertomuksia perheväkivallasta ja hyväksikäytöstä ja insestistä ja raiskauksista, koska sellaista tapahtuu chawleissa joka puolella Mumbaita. Silti kukaan ei tee mitään. Meillä intialaisilla on suurenmoinen kyky olla välittämättä tuskasta ja kurjuudesta jota näemme kaikkialla ympärillämme. Tee sinäkin niin kuin kunnon mumbailainen: sulje silmäsi, sulje korvasi, sulje suusi, niin olet yhtä tyytyväinen kuin minä. Menehän nyt, minun on aika ruveta nukkumaan."
- Slummien miljonääri, sivu 74

Minulla ei ole varmaa tietoa, millaista slummielämä Intiassa on, mutta olen melko varma etteivät ihmiset voi olla näin kapeakatseisia. Olen elänyt siinä käsityksessä, että köyhissä yhteisöissä on auttavainen yhteishenki. Voin toki olla väärässä, mutta minusta Swarup on tuonut esille vain yhteiskunnan harvojen mätäpaiseiden mielipiteen ja yleistää sitä.

Saanko muuten ilmaista, etten pidä kirjan kannesta lainkaan. Se on napsaistu elokuvasta (jonka olen nähnyt mutta josta en muista yhtään mitään). Kuka tuo tyttö on? Mihin hänellä on kiire? Kirjassa asianajaja sanoo tulleensa paikalle niin nopeasti kuin pystyi, mutta miksi tämä juoksu (joka ei liity mitenkään kirjan pääpointtiin) on laitettu kanteen?

Minulla olisi vielä paljon napistavaa tästä kirjasta, mutten aio viilata häiritseviä yksityiskohtia tämän enempää. Toteutuksesta annan tälle kirjalle huonon arvosanan, mutta idea on hauska ja se nostaa arvosanaa hiukan. Muistaakseni elokuva kuitenkin teki tästä paremman.

Vikas Swarup: Slummien miljonääri (Q and A, 2005)

Suom. Pirkko Biström

Loisto, 335 s.

Stephen King: The Long Walk

Every year, on the first day of May, one hundred teenage boys meet for an event known throughout the country as "The Long Walk." Among this year's chosen crop is sixteen-year-old Ray Garraty. He knows the rules: that warnings are issued if you fall under speed, stumble, sit down. That after three warnings... you get your ticket. And what happens then serves as a chilling reminder that there can be only one winner in the Walk - the one that survives...

Tämä kirja ei ole herkille. Olen lukenut useita Stephen Kingin kirjoja ja mikään ei ole saanut minua voimaan niin pahoin kuin tämä kirja. Hitsi, en osaa nimetä kirjaa muiltakaan kirjailijoita jotka ovat onnistuneet vaikuttamaan minuun näin paljon.

Joka vuosi 100 teini-ikäistä poikaa osallistuu vapaaehtoisesti kilpailuun, jossa voittaja saa palkinnoksi mitä hän ikinä tahtookaan. Osallistujien tehtävä on kävellä kauemmin kuin muut. Et saa hidastaa, poiketa reitiltä tai häiritä muiden etenemistä. Jos rikot sääntöjä, saat varoituksen. Neljännestä varoituksesta sinut ammutaan kuoliaaksi, eikä kukaan kuuntele selityksiäsi jalkakrampista tai kompastumisesta. Kilpailussa ei ole taukoja. Viimeinen jaloillaan voittaa.

Mikä vaikutti minuun ehkä eniten on se, että kilpailu televisioidaan ja reitin varrella näkyy paljon ihmisiä miltei odottamassa että joku ammutaan. Kilpailu on heille suurta hupia jota tullaan seuraamaan koko perheen voimin. Vedonlyöntejä tehdään suurista summista. Kilpailu tuntuu olevan itsestäänselvyys ja ihmiset tulevat radan laidalle kannustamaan kilpailijoita, jotka ovat kotoisin heidän kotikonnuiltaan.
Kilpailijat ovat näyteikkunalla. He eivät ole töllistelijöiden mielestä enää ihmisiä, vaan heidän kuullen voidaan jopa spekuloida, kuoleekohan tuo tuossa nyt.

"He won't last much longer", a woman in the front row said quite audibly.
"Your tits won't last much longer!" Garraty snapped at her, and the crowd cheered him.
"They're really screwed up. Perverted."

Välitin kävelijöistä niin paljon. Kirja pyörii Garrarty-nimisen pojan näkökulmassa ja hän tutustuu kouralliseen muita kävelijöitä. Marssi menee enimmäkseen hyvässä hengessä kannustaen toisiaan, ja saa lukijankin kehottamaan kävelijöitä: "Kyllä sinä jaksat, vielä vähän. Vielä vähän". Ja raaka totuus on, että he eivät aina selviä. Suurin osa kuolee väsymykseen, mutta osa tapattaa itsensä tahallaan ja osa tulee suorastaan hulluksi uupumuksesta. Mitä pidemmälle he kävelevät, sitä enemmän heistä katoaa inhimillisyys ja lopulta heistä tulee automatisoituja robotteja joiden mielessä on ainoastaan selviytyminen.

Tämä kirja tulee jäämään mieleeni ikuisesti ja tulen aina tilaisuuden tullen suosittelemaan sitä jokaiselle. Erityisesti pidin lopusta, joka ei päättynyt minkäänlaiseen ihmepelastukseen, vaan kirja pitää lupauksensa kuolettavasta ja raa'asta pelistä loppuun saakka.

Stephen King: The Long Walk, 1979.

Signet, 370 s.

Kate Atkinson: Elämä elämältä

Ursulan tarina on kiehtovan ja kauhean 1900-luvun tarina. Vuosituhannen alussa Toddin perhe elää onnellista porvarillista elämää tietämättömänä tulevista mullistuksista. "Entä jos?" kuuluu kysymys. Entä jos viisivuotias Ursula ei olisikaan hukkunut? Entä jos Hitlerin salamurha olisi onnistunut?
Kate Atkinson on kirjoittanut täyteläisen romaanin, joka alkaa vain alkaakseen uudelleen erilaisena versiona. Herkulliset yksityiskohdat ja niiden variaatiot täydentävät taidokasta kokonaisuutta. Lukija voi vain ihmetellä kuinka syvästi voi eläytyä tarinaan, joka ei etene tavanomaisen romaanin tapaan. Kysymys fiktion voimasta ja mahdollisuuksista kasvaakin kysymykseksi ihmiselämän mahdollisuuksista. Miten jokapäiväiset valintamme vaikuttavat elämämme kulkuun? Miten ne vaikuttavat muihin? Elämä elämältä on romaani, jossa pienet sattumukset voivat syöstä raiteiltaan niin pienen ihmisen kuin kokonaisen maanosan.

Olenko ainoa joka ei liiemmin välittänyt tästä kirjasta? Mielestäni se oli jopa tylsä. Jos lueskelet kirjan ensisivuja ja kiinnostut prologista jossa murhataan Hitler, pieni varoitus: kirja ei kerro siitä. Kirja kertoo Ursulasta, hänen lapsuudestaan porvarillisessa englantilaisperheessä ja hänen elämästään Saksassa toisen maailmansodan aikana. Hän kuolee uudelleen ja uudelleen - joskus jopa tarkoituksella - jotta voisi kokeilla uudelleen ja saada asiat tällä kertaa juuri kuten ne on tarkoitettu.

Myönnän, olen enemmän toiminta-genren perään. En ole kiinnostunut draamasta. En siis välttämättä ole paras mahdollinen arvostelemaan tätä kirjaa, sillä epäilemättä tämä kirja ei ole kirjoitettu minua varten. En tosin tiedä, kenelle tämä on kirjoitettu.

Minua tylsistytti se, että millään ei tuntunut olevan pointtia. Se oli vain puhetta, ihmisiä, tunteita.. ja oho, Ursula kuoli. Käydäänpä nämä kaikki puheet, ihmiset ja tunteet jälleen läpi. En välittänyt hahmojen kohtalosta. Ainoa asia mikä sai minut kääntämään sivua, on se, että maksoin tästä kirjasta.

Suomalainen kansi on omituinen. Keskiössä on... jotain mikä muistuttaa minua jäätyneestä kukasta. Jostain syystä nurkkaan on läntätty pieni kuva rakennuksista. Kirjan nimi on copypastetettu sen alle ja tehty omituinen läpinäkyvyys-efekti.

Myönnettäköön, että Kate Atkinson kirjoittaa kauniisti. Lukemani kirja oli käännetty suomeksi, mutta siitä paistoi kaunis kirjoitustyyli, joka soljui kauniisti. Kirjoitustyylin tarkastelu oli ainoa asia, mikä viihdytti minua. Se tosin ei auta kauaa, kun itse tarina on niin mitäänsanomaton. Kirja tuntui minulle vain kasalta kauniita sanoja, kun itse arvostan eniten juonen olemassaoloa. Huomaatko miten en omin sanoin osannut sanoa tämän kirjan sisällöstä mitään? Jos minun pitäisi nopeasti kertoa tästä kirjasta jotain, sanoisin: "Siinä on tyttö joka kuolee koko ajan."

Yleensä osaan katsoa tarinoita toisen lukijan perspektiivistä ja ymmärrän, miksi he pitävät tästä tarinasta. Mutta valitettavasti tämän kirjan kohdalla en ymmärrä, mikä tässä viehättää.

Kate Atkinson: Elämä elämältä (Life After Life, 2013).

Suom. Kaisa Kattelus

Schildts & Söderströms, 595 s.

Neil Patrick Harris: Neil Patrick Harris: Choose Your Own Autobiography

Tired of memoirs that only tell you what really happened?
Sick of deeply personal accounts written in the first person? Seeking an exciting, interactive read that puts the “u” back in “aUtobiography”? Then look no further than Neil Patrick Harris: Choose Your Own Autobiography! In this revolutionary, Joycean experiment in light celebrity narrative, actor/personality/carbon-based life-form Neil Patrick Harris lets you, the reader, live his life. You will be born in New Mexico. You will get your big break at an acting camp. You will get into a bizarre confrontation outside a nightclub with actor Scott Caan. Even better, at each critical juncture of your life you will choose how to proceed. You will decide whether to try out for Doogie Howser, M.D. You will decide whether to spend years struggling with your sexuality. You will decide what kind of caviar you want to eat on board Elton John’s yacht.

Choose correctly and you’ll find fame, fortune, and true love. Choose incorrectly and you’ll find misery, heartbreak, and a guest stint on Celebrity Rehab with Dr. Drew. All this, plus magic tricks, cocktail recipes, embarrassing pictures from your time as a child actor, and even a closing song. Yes, if you buy one book this year, congratulations on being above the American average, but make that book Neil Patrick Harris: Choose Your Own Autobiography!

Kenelle? Neil Patrick Harris -faneille!

Neil Patrick Harris kirjoitti omaelämänkertansa Choose Your Own Adventure -tyyliin. Se tarkoittaa kirjaa, jossa saat itse valita tarinan juonenkulun. Sivun lopussa saat esimerkiksi valita, seuraatko polkua eteenpäin vai poikkeatko polulta. Tarina voi johtaa GAME OVER-sivuun, sillä päähenkilö voi kuolla.

Pelkäsin että NPH:n omaelämänkerta tulee olemaan täten sekaisin faktaa ja fiktiota, mutta todellisuudessa se on enemmänkin: "Haluatko lukea lisää Tony Awardsista vai hypätäänkö jo toiseen aiheeseen?". Joskus polku saattaa päätyä lauseeseen: "siirry takaisin sille sivulle missä olit", joten parempi pitää sormea pitämässä merkkiä aiemmista poluista. Itseä ainakin kiinnosti enemmän tarinat NPH:n TV-esiintymisestä ja hänen perheestään, joten välttelin hiukan tarinoita hänen viikonlopuistaan Sir Elton Johnin veneessä.

Kun ensimmäisen kerran pääsin tarinan loppuun, olin jostain syystä välttynyt lukemasta hänen lapsistaan. Palailin polkua taaksepäin löytääkseni jostakin vaihtoehdon, jossa oli maininta Harperista ja Gideonista. On mielettömän kiinnostavaa lukea, kuinka homopariskunta saa lapsen Yhdysvalloissa, ja NPH:n ja hänen poikaystävänsä julkisuus teki asioista vielä mielenkiintoisempaa. He joutuivat pitämään lasten hankkimista salassa viimeiseen saakka, mikä on luultavasti tuskaa jokaiselle odottavalle vanhemmalle. Myös NPH:n nuoruuden kiemurtelut seksuaalisuutensa kanssa oli mielenkiintoista henkilölle, jolla ei ole vastaavaa ongelmaa koskaan ollut. Ja kertomus siitä, kuinka julkisuuden henkilö tulee kaapista ulos.

En tiedä, milloin voin sanoa lukeneeni tämän kirjan loppuun. Kun olen varma, että kaikki polut ovat käyty? En usko että olen näin tehnyt, mutta tiedän lukeneeni kaikki minua kiinnostavat jutut. Tämä on loistava puoli tässä omaelämänkerrassa: lukija saa imeä juuri sitä tietoa mikä häntä itseään kiinnostaa, ilman että saa potea huonoa omaatuntoa skipatessaan monta lukua. Tai jos joku seuraa NPH:n elämää aktiivisesti, hänelle luvut lapsista ei tarjoa mitään uutta ja täten hän voi ne välttää.

Äärimmäisen viihdyttävä! Ainoat ärsytykset tulivat umpikujista, jotka vain käskivät palaamaan aiemmalle sivulle ja täten saatoin mennä hukkaan. Choose Your Own Adventure -tyyli on uudenlainen ja taatusti sitä tullaan jalostamaan faktakirjallisuudessa.

On toki myös hyvä pointti: miksi NPH kirjoittaa omaelämänkertansa jo 41-vuotiaana?

Neil Patrick Harris: Neil Patrick Harris: Choose Your Own Autobiography (2014)

Crown Archetype, 291 s.

Kimmo Takanen: Tunne lukkosi

Tunne lukkosi -teos auttaa sinua tiedostomaan tunne-elämän lukkosi ja niiden vaikutuksen elämässäsi havainnolisten kauvausten ja esimerkkien avulla. Se opastaa sinua uudella tavalla ymmärtämään menneisyytesi vaikutuksen nykyhetkessä ja auttaa sinua näkemään vaihtoehtoisia ratkaisumalleja elämäsi haasteissa. Kirja auttaa sinua vihdoin saamaan sen, mitä sisimmässäsi olet aina todella halunnut.
Kirjassa on kattavat kuvaukset kaikkien 18 tunnelukon piirteistä sekä testejä, joilla voit kartoittaa tunnelukkosi ja niiden alkuperän. Kirja tarjoaa useita skeematerpaiaan pohjautuvia käytännön harjoituksia, joilla voit itse auttaa itseäsi vapautumaan lukoistasi.

Kenelle? Ensimmäinen asia joka tästä kirjasta tulisi ymmärtää, on se, että tämä on tarkoitettu kaikille. Kohdeyleisö eivät ole masentuneet, mielenterveysongelmaiset tai käytöshäiriöiset. Se on jokaiselle, joka haluaa tutustua omaan tunne-elämäänsä.

Jokaisella on tunnelukkoja. - sivu 9

Haluatko saada koulussa vain kymppejä? Sinulla saattaa olla vaativuuden tunnelukko. Haluatko olla kaikille aina mieliksi? Alistumisen tunnelukko. Onko Suomessa aina paska sää? Sää on sää, ja sen tulkitseminen on aina jokaisen omasta asenteesta kiinni. Pessimistyys on myös tunnelukko. Muita tunnelukkoja ovat emotionaalinen estyneisyys, epäonnistuminen, hylkääminen, hyväksynnän haku, kaltoin kohtelu, kietoutuneisuus, oikeutus, rankaisevuus, riippuvuus, riittämätön itsekontrolli, suojattomuus, tunnevaje, uhrautuminen, ulkopuolisuus ja vajavuus..

Ennen kirjan lukemista suosittelen tekemään tunnelukko-testin kirjan omilla nettisivulla. Vastauksissa saat luettelon tunnelukoistasi, jotka voivat olla erittäin vahvoja, vahvoja, keskivahvoja, heikkoja tai ei lainkaan tunnelukkoa. Omalla kohdallani erittäin vahvoja tunnelukkoja on kolme ja vahvoja kaksi. Ne eivät niinkään tulleet minulle yllätyksenä ja oli mielenkiintoista oppia kirjan avulla, mistä ne ovat tulleet ja kuinka lukoista pääsee eroon. Esimerkiksi minulle usea ihminen on sanonut, etteivät ole kuulleet minun ikinä nauravan ääneen tai nähneet minun itkevän. Vaikken välttämättä ole seurassa kovin hiljainen tapaus, tunteiden näyttäminen ulospäin on minulle melko hankalaa ja joskus jopa noloa. Emotionaalisen estyneisyyden tunnelukko? Check.

Suosittelen kirjaa kaikille! Se on kirjoitettu hyvin kansantajuisesti ja välillä jopa rautalangasta vääntäen. Kirja antaa todella paljon esimerkkejä, joskus jopa ylipitkien listojen avulla. Tällä ilmeisesti haetaan samaistumisen tunnetta, sillä oman käytöksen arviointi voi olla hyvin vaikeaa.

Käsittääkseni kirja on auttanut monia ihmisiä. Itselleni ei tullut paljoakaan "ahaa, pyrinpä tekemään toisin" -ajatuksia, mutta ehkä prosessi on hidasta. Ostin kirjan omaksi, ja merkitsin tunnelukot muistiin. Aion tehdä saman testin vuoden päästä ja katsoa vasta sitten, olenko onnistunut avaamaan lukkojani.

Tietokirjallisuuden arviointi tähdin on minulle hankalaa. Päädyn antamaan hyvän kolmosen, sillä kirja on toki hyödyllinen, mutta en voi vielä tietää, oliko siitä hyötyä.

Kimmo Takanen: Tunne lukkosi (2011)

WSOY, 240 s. + liitteet

Lukuhaaste (marraskuu 2014) otettu vastaan!

Aloitin Facebookissa pyörineen lukuhaasteen. Tarkoituksena on lukea joka päivä vähintään 30 sivua kaunokirjallisuutta marraskuun 2014 aikana. Itse tulen hiukan huijaamaan, sillä minulla on kesken Kimmo Takasen Tunne lukkosi -kirja, ja haluan lukea sen loppuun nyt. En kuitenkaan aio laskea tähän tietokirjallisuutta, jota en aio lukea kannesta kanteen.

Suunnitelman mukaan marraskuun lopussa...

Ellei matematiikan kykyni pahasti petä, saan luettua Kimmo Takasen Tunne lukkosi ylihuomiseen mennessä. Tämän jälkeen aion jatkaa Kate Atkinson Elämä elämältä -kirjaa. Koska sivuja tulee haasteen myötä luettua yhteensä 900 sivua, myös Elämä elämältä tulee luettua jo kauan ennen joulukuuta. Huippua! Katsotaan sitten mihin kirjaan tulen tarttumaan.

Klikkaamalla yllä olevaa banneria pääsee seuraamaan edistymistäni. Yritän päivittää sitä usein.