Tracy Chevalier: Tyttö ja helmikorvakoru

Eräänä aamuna Grietin lapsuudenkotiin hollantilaisessa pikkukaupungissa ilmaantuu outo pariskunta. Mies on Vermeer, arvostettu taidemaalari ja demoninen nero, yhdentoista lapsen isä. Kuusitoistavuotiaan Grietin on määrä lähteä perheen palvelukseen.
Protestanttiperheen kuuliaisen tyttären ei ole helppo kotiutua palveluspaikkaansa. Hänellä on kuitenkin pääsy sen pyhättöön, Vermeerin ateljeehen, jossa taianomaiset maalaukset valmistuva.
Ja vääjäämättä koittaa päivä, jolloin nuori piikatyttö istuu taiteilijan malliksi. Mutta järjestely ei miellytä kaikkia - eikä piikatytön pitäisi koskaan unohtaa taustaansa.

Genre: Historiallinen

Turbaanipäinen tyttö, tai kuten itse sitä tapaan nimittää, Tyttö ja helmikorvakoru, on yksi suosikki-maalauksiani, ja tutustuin siihen kunnolla lukio-aikana tehdessäni kyseisestä maalauksesta pastissia. Maalauksen tytössä on samanlaista salaperäisyyttä kuin Mona Lisassa: Kuka tuo tyttö on? Mihin luokkaan hän kuuluu? Miksi hänestä on tehty maalaus? Tracy Chevalier on kirjoittanut fiktiivisen tarinan maalauksen synnystä. Tarina kertoo köyhästä tytöstä, Grietistä, joka työskentelee maalari Johannes Vermeerin kodissa piikana. Hän seuraa tarkkaan Vermeerin työskentelyä taulujen parissa ja lopulta joutuu itse malliksi.

Jos tämä kirja ei saa sinua aloittamaan maalaamista, mikä sitten saa? Minulle tuli suorastaan haikea olo ja huono omatunto siitä, etten ole maalannut kankaalle vuosiin! Koko kirjan lempikohtani on se, kuinka Vermeer näkee sävyjä eri väreissä ja kuinka hän tuo nämä sävyt kankaalle. Kuinka maalata valkoinen seinä käyttämättä yhtään valkoista väriä. Ihanaa! Voisin laittaa siihen kohtaan kirjanmerkin ja lukea se aina silloin tällöin uudelleen. Kyseinen kohta oli päässyt aikoinaan myös äidinkielen kirjaan ja se sai minut kiinnostumaan tästä kirjasta - vaikken edes välitä tämänkaltaisesta genrestä. Ostin tämän kirjan itselleni divarista, ja onnekseni sieltä löytyi juuri kuvitettu laitos, jossa sivujen välissä on tarinassa mainittuja Vermeerin maalauksia. Chevalier osaa kyllä kuvailla näitä teoksia mielettömän hyvin, ja pystyy hyvin kuvittelemaan, millainen tarina näiden maalauksien takana voisi olla.

Griet on ihastuttava. Ehkä kaipailinkin jotain muuta kuin toiminnantäytteisiä ja sarkasmia hyvin puhuvia sankarittaria. Griet on vain tavallinen tyttö, joka työskentelee semi-rikkaassa perheessä, johon kuuluu myös inhottavia perheenjäseniä. Hän kiinnostuu Vermeerin maalauksista, tutustuu poikaan, välttelee ikävää seuraa ja tekee työnsä tunnollisesti. Ihanan tavallista, mutta silti hurmaavaa. Suurin viehätys kuitenkin on maalauksissa, mikä on myös Grietille tärkeä aihe.Ja Turbaanipäisen tytön synty: ah, se on niin nerokas. Chevalierin kuvitelma maalauksen synnystä on niin uskottava, että se voisi ihan hyvin olla tottakin. Hän on ottanut kaikki yksityiskohdat huomioon, jopa kosteat huulet ja ympäristön! Chevalier on täysin uskollinen Vermeerin elämälle ja sisällyttää jopa hänen kaikki yksitoista lastaan.

Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi kaikille, erityisesti taiteesta kiinnostuneille. Tämä on realistinen kuvaelma 1600-luvun Hollannista, ja vaikka itse olen melko tarkka yksityiskohdille, en missään vaiheessa alkanut epäillä taustatutkimuksen riittävyyttä. Tämä on ihana.

Tracy Chevalier: Tyttö ja helmikorvakoru (Girl with a Pearl Earring, 1999)

335 s.

Arto Paasilinna: Jäniksen vuosi

Tomittaja Vatanen on keski-ikäinen mies, joka on saanut tarpeekseen työstään, vaimostaan ja koko kaupunkilaisesta elämänmenostaan. Jutuntekomatkalla jossakin Heinolan seutuvilla mies törmää autolla jäniksenpoikaseen ja säntää siltä seisomalta metsään jäniksen perään. Kuvaaja huutelee kärsimättömästi tiellä, mutta Vatanen istuu mättäällä jäniksenpoika sylissään ja päättää jättää kaiken taakseen. Alkaa miehen ja jäniksen uskomaton pakomatka halki Suomen. Kaukana kaupungin kiireistä Vatanen ja jänis ovat vapaita kulkemaan sinne minne nenä ja kuono näyttävät.

Kenelle? Suomalaisille! Ja lemmikin omistajille.

Suunnilleen vuonna 2004 ollessani yläasteella minulla oli kaveri, joka hoki, ettei eläissään ole lukenut vapaaehtoisesti yhtäkään kirjaa - paitsi Jäniksen vuoden. Toisaalta tämä antaa krediittiä Jäniksen vuodelle ollessaan kirja jonka hän on suostunut lukemaan loppuun, toisaalta miksi se ei ole innostanut häntä lukemaan lisää? Vasta nyt, 24 vuoden iässä, päätin lukea myös tämän. Isälläni on suuri Arto Paasilinna -kokoelma, joita lueskelin pienenä paljon, mutta jostain syystä juuri tämä, Arto Paasilinnan THE kirja, puuttuu.

Tässä on kirja, jonka jokaisen suomalaisen pitäisi lukea. Ilmeisesti tässä on myös kirja, jonka jokainen ulkomaalainen lukee jos päättää etsiä jotain suomalaista. Goodreadsin arvostelussa joku kertoi, että hänen keskustellessaan pohjoismaalaisesta kirjallisuudesta ruotsalaisen kanssa hänelle oli suositeltu juuri tätä teosta.

Vatanen ja jänis matkaavat ympäri Suomea (Kuopio mainittu, jes!) törmäten monenlaisiin ihmisiin ja ongelmiin. Monet osoittavat kiinnostusta Vatasen jänistä kohtaan haluten ostaa sen... tai eräässä tapauksessa uhrata se jumalilleen. Vatanen joutuukin pitämään suurta huolta jäniksestään, joka on selvästi kiintynyt häneen. Aina hänen menettäessään jäniksen muutuin levottomaksi ajatellen: "Antakaa se takaisin! Eeeei, jäniiis!"

Pakko sanoa, että tämä kirja muutti minua lemmikinomistajana. Jäniksellä ei ole ketään muuta kuin Vatanen, ja se luottaa henkensä tämän käsiin. Se on lojaali ja ystävällinen sielu, josta on pidettävä huolta. Ei sillä että kohtelisin omia lemmikkejäni tylysti, mutta en ole aiemmin ymmärtänyt, kuinka tärkeä ihminen voi olla eläimelle.

Kirja liikuttaa ja naurattaa. Huumori on taattua Paasilinnaa, erityisesti pidin kohtauksista joissa on mukana hänen vaimonsa. Pidin erityisesti myös neuvostoliittolaisista sotilaista (kirja on ilmestynyt vuonna 1975) ja huonosti piirtävästä riistanvalvojasta.

Kirja on hauska ja mielenkiintoinen. Se on melko lyhyt ja nopeasti luettava, mikä on vain plussaa sillä kirjan tapahtumat tosiaan koostuvat vain hyvin lyhyistä tapaamisista.

Arto Paasilinna: Jäniksen vuosi

Gummerus, 218 s.