Erin Lindsay McCabe: I Shall Be Near To You

Rosetta doesn't want her new husband, Jeremiah, to enlist, but he joins up, hoping to make enough money to afford their own farm someday. When Jeremiah leaves, Rosetta decides her true place is by his side, no matter what that means, and follows him into war.

Kenelle? Historiasta kiinnostuneille (perustuu tositarinoihin naisista, jotka tekeytyvät miehiksi taistellakseen sodassa). Myös heille, jotka haluavat lukea suloista romantiikkaa.

Tehdessään taustatutkimusta tätä romaania varten Erin Lindsay McCabe tutki 250 kirjettä, joita miehiksi tekeytyneet naiset lähettivät kotiinsa Yhdysvaltain sisällissodasta. Syitä naisten sotaan lähtöön on monia. seikkailunhalu, rahapula... mutta myös heidän halunsa taistella sodassa miehensä rinnalla, ja juuri tästä kirja kertoo.

Rosetta ja Jeremiah ovat menneet naimisiin juuri ennen Jeremiahin lähtöä sotaan. Rosetta ei halua jäädä yksin kotiin odottamaan miehensä paluuta, vaan leikkauttaa hiuksensa ja liittyy armeijaan rivisotilaaksi ottaen samalla nimen Ross Stone. Lähtö ei ole vaikea päätös, sillä Rosetta on lujapäinen tyttö, joka kotitilallakin teki ennemmin miesten tehtäviä navetalla. Hän on syvästi rakastunut mieheensä ja pettynyt Jeremiahin päätökseen lähteä sotaan. Rosetta ei siis näe mitään muutakaan vaihtoehtoa kuin seurata miestään.

Kun aloitin lukemaan tätä kirjaa, mielessäni pyöri: "O-ou, Yhdysvaltain sisällissota. Mitä minä tiedän siitä?" Tietoni rajoittui orjuuskysymyksiin ja pohjoinen vs. etelä -asetelmaan. Huoli on kuitenkin turha, sillä kirja ei perehdy sodan poliittiseen puoleen laisinkaan. Riittää ainoastaan perustiedot sodasta, eikä tarvitse lukea Wikipedia-artikkeleita aiheesta.

"I ain't ever thought I'd get to feeling lonely, but there's all these men doing men things and no proper company for a woman. When women gather, they are always doing something of use, quilting to make the work go faster for each other, keeping company while they sew for kin, making long days nursing babies easier, passing gossip and family news. Here then men sing bawdy songs and play at cards and lose money their families need."
- Jennifer Egan, I shall be near to you, s. 111

Salaisuuden pitäminen ja sodasta selviytyminen ei ole helppo tehtävä Rosettalle. Hänen on arvioitava tarkkaan, kenelle voi luottaa salaisuutensa. Hän haluaisi vain olla miehensä kanssa, ja sodan aikanakin hän ajattelee vain Jeremiahia. Kun Jeremiah ei puolusta häntä muita vastaan tai vietä hänen kanssaan tarpeeksi aikaa, tuore vaimo suuttuu. Tämä tekee Rosettasta niin suloisen: nuori ja rakastunut vaimo, jonka prioriteetit ovat sodan keskellä hiukan väärässä paikassa. Jeremiah on enemmän armeijan tavoitteille uskollinen, mutta haluaa silti viettää aikaa Rosettan kanssa niin paljon kuin pystyy.

Seuraamme siis pientä aviomies-vaimo -tiimiä sodan keskellä. Mukana on Jeremiahin lapsuudenystäviä ja uusia tuttavuuksia, jotka mielestäni jäivät lähinnä pakollisiksi sivuhahmoiksi. Tämä on kuitenkin hyvin sydäntäsärkevä ja kaunis tarina vaimosta ja aviomiehestä. Suosittelen sitä lämpimästi historiasta kiinnostuneille, sillä tämä perustuu tosielämän henkilöihin (Rosettan nimi on lainattu Sarah Rosetta Wakemanilta, joka oli yksi miehiksi tekeytyneistä naisista. Voit lukea hänen tarinansa, sillä Rosetta ei muutoin perustu häneen). Tämä on myös suloinen rakkaustarina, yksi niistä harvoista fiktiivisistä pariskunnista joista todella välitän.

Erin Lindsay McCabe: I Shall Be Near To You, 2014

Crown, 320 s.

Laurie Frankel - Ikuisesti yhdess@

Miten löytäisi sen oikean? Helppoa! Tarvitaan vain erehdymätön algoritmi.
Nörttivelho Sam ohjelmoi elämäänsä kuntoon: löytyy täydellinen tyttöystävä, Meredith, sekä apu tämän suruun. Siinä sivussa Sam tulee loihtineeksi heille merkillisen työpaikan.
Kun astut Styks-salonkiin ja lähetät paluupostia, voit jatkaa sitä, minkä kuolema keskeytti. Mutta pidä varasi. Rakkaus voi alkaa elää omaa elämäänsä.

Ikuisesti yhdess@ kertoo pariskunnasta, jonka yrityksen kautta voidaan ottaa yhteys menetettyyn läheiseen. Tietokoneohjelma jäljittelee kuolleen omaisen virtuaalisia viestejä, ja vastaa niihin todentuntuisesti. Paluuposti-keksinnöstä tulee menestys, vaikkakin monet tahot vastustavat sitä. Eteen tulee paljon eettisiä ongelmia ratkaistavaksi. Samalla tutustumme Samin ja Meredithin parisuhde-elämään, vaikkakin kirjan keskiössä on Paluuposti.

Kirjaa lukiessa ei voi olla ajattelematta omia kuolleita läheisiä. Olen menettänyt vain yhden ihmisen, mutta hän kuoli vastikään ja hyvin traagisesti. Kirja saa aikaan jossittelua ja "jos tämä olisi totta" -ajatuksia. Kuolema on kirjassa suuresti läsnä, ja sai välillä palan nousemaan kurkkuun. Kirja kuitenkaan ei vello angstissa, vaan enemmänkin Paluupostin aiheuttamissa eettisissä ongelmissa. Voiko omaisen kuolemaa käsitellä terveellä tavalla, jos vielä kuoleman jälkeen juttelee hänen kopionsa kanssa videopuhelulla? Onko epäkunnioittavaa saada kuoleva omainen kirjoittamaan sähköpostiviestejä vain jotta hänen kanssaan voi jutella kuoleman jälkeen - sen sijaan että viettää hänen kanssaan hänen viimeiset hetkensä? Onko virtuaalisella kopiolla oikeus antaa anteeksi?

Sam ja Meredith ovat ihanin pariskunta, mitä kirjallisuudessa olen lukenut. He sopivat toisilleen täydellisesti (tietokoneohjelmaa voi kiittää heidän tapaamisestaan), ovat ihania yhdessä ja tukevat toisiaan täydellisesti.

"Tuota... Olen melko varma, että tämä oli minun elämäni viimeinen ensisuudelma. Halusin nautiskella siitä."
"No miten se sujui?" Meredith kysyi.
"Minä unohdin jo", Sam vastasi, ja Meredith hymyili, hänkin vahingossa rehellisesti. "Kokeillaan uudelleen."

Yleensä en perusta romantiikasta kirjallisuudessa, oikeastaan koska sitä ei yleensä tehdä oikein. Kirjailijat haluavat lisätä romantiikan vain koska lukija tykkää siitä, ja se jää yleensä irralliseksi ja ärsyttäväksi. Näiden kahden parisuhden sen sijaan sai minut kiitolliseksi, etten ole sinkku. Muutoin olisin jo hankkimassa uutta kissaa.

Kirja on surullinen. Se ei anna lohtua omaisen menettäneelle, mutta se sai minut ajattelemaan: "Huh. En ole käynyt mummun luona aikoihin." Kirja opettaa, että elämä on liian lyhyt ja sinä aikana tulisi viettää aikaa lähimmäisten kanssa.

Kirja voi kärsiä hiukan uskottavuudesta. Samin luoma tietokoneohjelma on äärettömän fiksu ja se seikka häiritsi minua. Kerronnallisesti kirja onnistui masentamaan, naurattamaan, ajattelemaan ja melkein jopa itkemään. Minuun se osui ja lujaa.

Laurie Frankel: Ikuisesti yhdessä (Goodbye for now, 2012)

Suom. Aili Herronen

WSOY, 433 s.