Näytetään tekstit, joissa on tunniste sarjakuva. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sarjakuva. Näytä kaikki tekstit

3.12.14

Kate Beaton: Hark! A Vagrant

Hark! A Vagrant is an uproarious romp through history and literature seen through the sharp, contemporary lens of New Yorker cartoonist and comics-sensation Kate Beaton. No era or tome emerges unscathed as Beaton rightly skewers the Western world's revolutionaries, leaders, sycophants, and suffragists while equally honing her wit on the hapless heroes, heroines, and villains of the best-loved fiction.
Kenelle? Historiasta kiinnostuneille.

Luin Kate Beatonin Hark! A Vagrant -sarjakuvia hänen kotisivuiltaan kunnes päätin tukea piirtäjää ostamalla hänen sarjakuva-albuminsa. Päätös oli loistava. Ongelmaksi muodostui, kuinka luen tätä työpaikan tauoilla käkättämättä ääneen?

Kate Beaton on kanadalainen ja hänellä on yliopistotutkinto historiasta. Luennoilla hän piirteli paljon vihkojensa reunoihin ja päätti tehdä sarjakuvien piirtämisestä itselleen ammatin työskenteltyään hetken museossa. Hänen sarjakuvansa ovat humoristisia ja käsittelevät historian eri hahmoja, erityisesti kuninkaallisia. Suosikkini albumissa on neiti Etsivä -sarjakuvat, jossa Beaton on tarkastellut kirjan kantta ja piirtänyt sarjakuvan siitä, millaisen hauskan tarinan hän kuvittelee kirjan sisältävän.
(C): Kate Beaton, Hark! A Vagrant
Piirtotyyli on luonnosmainen ja puhekuplat on tekstattu käsin. Tämä on täydellinen tyyli Beatonin humoristisille sarjakuville, sillä luonnosmainen jälki näyttää samalla sekä ammattimaiselta sekä yhtä hupsulta kuin sarjakuvien huumorikin. Uskallan väittää, että piirtotyyli ei tule pelottamaan tiehensä niitä, jotka ovat tottuneet lukemaan vain Aku Ankkojen kaltaisia sarjakuvia.

Sarjakuvien lopussa on aina kertomus, mistä piirtäjä sai inspiraation kyseiseen strippiin. Ne ovat yleensä melko opettavaisia; tiesittekö että Jules Verne kirjoitti fanipostia Edgar Allan Poelle? Hark! A Vagrant -albumista löytyy faktoja joita meille ei koulussa opetettu.
(C): Kate Beaton, Hark! A Vagrant
Suosittelen lämpimästi lukemaan Hark! A Vagrantit netistä, jos ei ole mahdollisuutta ostaa albumia omakseen (Suomessa albumia toimittaa ainoastaan Adlibris). Se on viihdyttävä, toimii valtavana inspiraationa sarjakuvapiirtäjäksi haluaville (krhm!) ja samalla oppii jotain uutta! Hauskaa!

Sarjakuvissa ei välttämättä ole mitään punch linea. Vitsi perustuu hahmojen hupsuuteen ja jopa heidän elämänsä järjettömyyteen. Beaton onnistuu välittämään vitsit hyvin vain kolmessa ruudussa. Jos historia ei kiinnosta, albumista löytyy myös muuta, kuten aiemmin mainitsemani Neiti Etsivät.

Kate Beaton: Hark! A Vagrant
Drawn and Quarterly, 168 s.
Hark! A Vagrant

24.8.14

Daniel Way & Paco Medina: Deadpool - Secret Invasion

"S'matter, buddy? You look a little... what's the word I'm looking for?... Stupid."
Kenelle? Lyhyestä ja hauskasta paketista kiinnostuneille.

Deadpool on Marvelin epätavallinen supersankari-hahmo. Hänen erikoiskykynsä on nopea parantuminen, voimakkuus, notkeus ja erinomaiset taistelutaidot. Hän on eräänlainen antisankari, joka tietää olevansa sarjakuvahahmo ja keskustelee usein kertojan kanssa. Hänen karismansa piilee ylivoimaisesta huumorissa.

Luulin tämän olevan ensimmäinen Deadpool-sarjakuva, mutta erehdyin. Jostain syystä albumissa kuitenkin on numero yksi. Deadpool ei ole minulle sarjakuvista tuttu entuudestaan, mutta viittauksia aiempiin seikkailuihin oli vain yksi. En välitä Marvelin supersankari-sarjakuvista, mutta tämä rikkoo vahvasti perinteitä.

Sarjakuvassa on kaksi tarinaa. Ensimmäisessä avaruusolennot lisäävät Deadpoolin DNA:ta omaan jälkikasvuunsa tehdäkseen heistä voittamattomia. Tarina on erittäin nopeatempoinen, ja olisi vaatinut enemmän sivutilaa. Nyt tahti on liian kiivas - ensin näytetään uusi rotu vauvoina, seuraavalla sivulla he ovat täysikasvuisia. Tarina on kuitenkin tehty yksinkertaiseksi, jotta siitä ei tule liian sekavaa. Tämä tarina on näistä kahdesta suosikkini. Siinä korostuu hyvin Deadpoolin oveluus ja impulsiivisuus. Sarjakuvassa esitellään hiukan Deadpoolin sairautta.

Toisessa tarinassa Deadpool palkataan tappamaan kauneuskirugi, joka on kidnapannut toimeksiantajan vaimon. Paikalla on myös paha zombie-ongelma. Tarina ei tarjoa mitään uutta tietoa Deadpoolista ensimmäisen tarinan jälkeen. Hahmo ei kehity, mutta se on yksi Marvel-sarjakuvien jujuista. Tarinat voidaan lukea missä järjestyksessä tahansa, sillä hahmo ja alkuasetelma on aina sama.

Sarjakuva on lyhyt, ja visuaalisesti onnistunut kokonaisuus. Painopaperi on laadukasta, joskin sarjakuvissa suosisin enemmän mattapintaista paperia kuin kiiltävää. Kirjaa täytyy käännellä, jottei heijastukset häiritsisi lukemista. Vaikka tämä pakkaus olikin viihdyttävä, en usko jatkavani sarjan lukemista ellei toisia osia ilmaannu itsestään nenäni eteen.

David Gaider: Dragon Age - The Silent Grove

"The Silent Grove. Built after the fall of the Tevinter Imperium, by those who knew that dragons would need protection."
"What would dragons need protecting from?"
"The ignorance of mankind."
Kenelle? Biowaren Dragon Age -pelisarjan faneille.

Dragon Age on pelisarjoista ehdoton suosikkini, joten tottakai ostin sarjakuvan heti kun näin sen kaupan hyllyllä. Sarjakuva on englanniksi, enkä usko sen tarjoavan viihdearvoa kenellekään, joka ei ole pelannut Biowaren Dragon Age -sarjan ensimmäistä tai toista osaa. Sarjakuva on ilmestynyt ennen kolmatta (ja viimeistä) osaa. Hahmot ja maailma ovat tuttuja peleistä, ja heihin voit tutustua paremmin siinä. Sen lisäksi sarjakuvassa on juonipaljastuksia peleistä, joten niiltä ei voi välttyä myöskään tässä arvostelussa.

Piirtäjä, värittäjä ja tekstaaja ovat tehneet yhteistyötä luodessaan tämän erittäin kauniin, värillisen sarjakuvan. Se noudattelee hyvin tarkkaan Dragon Age -maailman tyyliä, ja hahmot näyttävät itseltään. Sarjakuva on myös käsikirjoitettu niin taidokkaasti, että hahmot eivät tunnu olevan irti peleistä tutuista luonteistaan. Pisti kuitenkin silmään, että hahmoilla on aina puhuessaan suu kiinni. Se on huomio, johon en ole ikinä ennen kiinnittänyt huomiota muissa sarjakuvissa, ja se on hyvin silmäänpistävä. Jopa kun hahmo kuvataan erittäin läheltä, ja hänellä on puhekupla, suu on kiinni. Tämä on kuitenkin vain tyyliseikka, eikä tee hallaa kauniille piirtojäljelle.

Alistair, Varric ja Isabela matkustavat Antivaan. Alistairin on tarkoitus löytää eräs henkilö menneisyydestään, mutta jäljet johtavat jatkuvasti vain umpikujiin. He saavat lopulta johtolangan, johon tullaan perehtymään vasta sarjakuvan toisessa osassa. Tämä on vasta ensimmäinen osa, mutta olisin toivonut että siihen olisi sisältynyt jokin oma tarinansa. Jokin "chapter", joka viedään alusta loppuun. Silloin tätä voisi käsitellä omana kirjanaan, mutta nyt se on kirjahyllyssäni irrallinen ja päättymätön. Harmi.

Sarjakuva on nopeatempoinen, ja luvutkin vaihtuvat lennossa. Taistelut ovat kuvattu selvästi ja hyvällä sommitelmana. Joskus hahmojen ilmeet voivat olla turhan voimakkaita heidän mielialaansa nähden, ja puhekuplissa sanojen painotukset ovat epäloogisia. Muistan, kun koulussa saimme käsikirjoituksen, ja harjoituksen ideana oli painottaa sanoja aivan satunnaisesti, esimerkiksi: "Olen pahoillani että rikoin pyöräsi. Voin toki korvata sen." Tuolloin kuulijaa oli hyvin hankala kuunnella, sillä painotuksilla on selvästi suuri merkitys sekä luetussa tekstissä että kuunnellessa. Tässä sarjakuvassa jouduin välillä pysähtymään ja tuijottamaan joitain puhekuplia, yrittäen ymmärtää, mitä niiden painotuksilla halutaan sanoa. Esimerkiksi lause: "He was permitted to restore his kingdom and play ruler until his children were grown. But after, he was to come to me here."

Pelien pelaajille on muutamia pieniä namuja, sillä sarjakuvassa viitataan peleissä tapahtuneeseen. Dragon Agen yksi viehätyksistä on se, että pelaaja saa tehdä valintoja ja päättää jopa kokonaisen yhteisön kohtalosta. Sarjakuvaan on valittu viittauksia, jotka kuitenkin ovat vakituisia kaikilla pelikerroilla.

Sarjakuva on kaiken kaikkiaan lyhyt, toiminnantäytteinen ja hyvin tiivis johdatus sarjakuvan tuleville osille. Sitä on hyvin vaikea käsitellä omana kokonaisuutenaan, joten en tosiaan usko siitä olevan mitään iloa muille kuin Dragon Age -sarjan faneille. Kirja on kovakantinen ja paperi laadukasta, ja siihen on selvästi nähty suurta vaivaa.