Victor Hugo: Kurjat

Vallankumouksellisessa maineessa olleen kirjailijan Viktor Hugo (1802-1885) kuuluisin teos Kurjat ilmestyi vuonna 1862. Sillä oli poikkeuksellinen vaikutus koko silloisen Ranskan omaantuntoon, ja se menestyi heti myös muualla Euroopassa. Upean kaunokirjallisen tarinan lisäksi Hugo oli kirjoittanut vastaansanomattoman julistuksen köyhien oikeuksien puolesta. Klassikkoromaani on sittemmin noussut kestosuosioon myös Les Misérables -musikaalina.
Kurjat rakentuu vaikuttavan keskushahmon Jean Valjeanin ja hänen ystäviensä ympärille. Tämä kaleeriorja ja kuritushuonevanki kulkee vääjäämättä kohti tuhoa epäoikeudenmukaisessa yhteiskunnassa. Äkillinen henkinen havahtuminen antaa sankarille ylimääräisiä voimia taistella rikkauden ja köyhyyden sekä rakkauden ja tragedian kuohuissa kohti onnea ja vapautta.

Tämä oli hieno kirja tavoilla, joilla moni kirja ei voi olla. Sen lisäksi että tarina on hyvin nautinnollista lukea, se kahden viikon lukukokemuksen aikana toimi pitkän junamatkan pelastajana, lyömäaseena ahdistelevaa äijää vastaan, keskustelunkirvoittajana ystävien kesken ja porttina hyvään musiikkiin: Les Misérables -elokuvamusiikaalin soundtrackiin. Enpä voisi sanoa että moni muu kirja pystyisi samaan.

Kirjan päähenkilö on Ranskan kansa. Se kuvaa lukuisia erilaisia ihmispoloisia, jotka aiheuttavat 1800-luvun Ranskassa hylkimisreaktiota. On orpoa, elinkautisvankia, köyhää, katulapsia ja perheen inhoamaa. Tavalla tai toisella näiden kaikkien kohtalot kietoutuvat yhteen ja huipentuvat Ranskan vallankumoukseen. Victor Hugo kritisoi kirjassa erittäin rankasti yhteiskuntaa ja puolustaa ihmisoikeuksia. Koko teos on kirjoitettu Hugon omien asenteiden mukaisesti - voi hyvänen aika miten viisas mies hän onkaan.

Kaikista lähimmin seuraamme kaleeriorjan Jean Valjeanin elämää. Hän on paennut elinkautistuomiosta, ja etsii itselleen uutta elämää. Lain koura saa hänet kiinni jatkuvasti, ja hänen on jatkuvasti sopeuduttava uusiin tilanteisiin.

Toinen merkittävä hahmo on Cosette, joka äitinsä kuoltua joutuu orvoksi ja työskentelemään sorrettuna erään pariskunnan majatalossa.

Hahmoista suosikkini kuitenkin on Gavroche, suurisuinen katupoika, joka on suurimmilla sydämellä mukana mielenosoituksessa. Myös epätoivoisen rakastunut Éponine on lohduton ja sydäntäsärkevä hahmo.

Kirja on erittäin paksu, melkein 1000-sivuinen. Ja minä luin vieläpä lyhennetyn suomennoksen! On yleinen vitsi, että Victor Hugo unohti välillä kirjoittavansa romaania, sillä pitkät kuvaukset Waterloon taistelusta ja Napoleonista ei kytkeydy tarinaan. Käsittääkseni lyhennetystä versiosta puuttuu myös pitkä kertomus Pariisin viemäreistä. Vaikka nämä yllättävät tietopaketit eivät liity kirjan tapahtumiin, on niistä hauska lukea. Victor Hugo kuitenkin eli juuri tuota aikaa, ja hänellä on lähempää kokemusta asioista kuin nykyajan historioitsijoilla. Paksut kirjat ovat yleensä melko uhkaavia, sillä ne vaativat omistautumista ja suurempaa tarkkaavaisuutta. Kurjat on kuitenkin nopealukuinen sen helpon ja mukaansatempaavan kielen ansiosta. Kirjassa on paljon paikkoja, tilanteita ja henkilöhahmoja, mutta Victor Hugo saa langat pysymään loistavasti käsissään.

Tämä kirja on ajaton ja sen vuoksi kaikkien tulisi lukea tämä. Minä ainakin aion poimia tämän järkäleen vielä monta kertaa tulevaisuudessa. Vaikka nykyään ihmiset eivät saa elinkautisvankeutta vain lukutaidottomuuttaan (ja täten eivät ole mahdollisia puolustamaan itseään oikeudessa), se kuvaa kansalaisten unohtamista. Köyhien täytyy pitää huolta toisistaan, kun porvaristo huijaa heitä ja pitää juuri ja juuri hengissä nälkäpalkalla. Sinun tulee tehdä oma tulevaisuutesi, vaikka se tarkoittaisi koko yhteiskunnan muuttamista.

Victor Hugo: Kurjat (Les Misérables, 1857)

WSOY, 978 s.

lyhennetty suomennos