Claudia Gray: A Thousand Pieces Of You

As the daughter of two brilliant physicists, Marguerite Caine grew up surrounded by wild scientific theories, always encouraged to imagine the improbable or even the impossible. But when her father is murdered, Marguerite's life is turned upside down. All the evidence points to one person - Paul, her parents' handome, enigmatic protégé. Before the law can touch him, though, Paul uses Marguerite's mother's latest invention - a device called the Firebird, which allows people to leap into alternate dimensions - to escape.
With the help of another physics student, Theo, Marguerite chases Paul through various dimensions, determined to avenge her father. Her parents theorized that people who have met in one reality will be likely to meet in another... that key moments will happen over and over, in different ways. But when Marguerite leaps into each new world, she meets another version of Paul that has her doubting his guilt and questioning her heart. Before long she realizes that what happened to her father may be more complex, and more sinister, than she ever dreamed.

Genre: Fantasia

Minun teki mieli lukea jotain hömppää. Jotain kevyttä ja ehkä hauskalla tavalla lapsellista. Voi pojat, minkä kirjan valitsinkaan. Kansi sai minut tarttumaan tähän: se on niin upea! Huomatkaa, että yläpuolella on moderneja rakennuksia, alapuolella venäläistä arkkitehtuuria. Värit ovat ihanat ja olen heikkona vesiväri-efektiin (kuten ehkä blogini yläbanneristakin huomaa..!). Fontti on väljää ja helposti luettavaa. Tämä vaikuttaa siis täydelliseltä kesälukemiselta.

Mutta valitettavasti kirja on huono. Se on kertomus ulottuvuuksien välillä hyppimisestä, kolmiodraamasta, perheestä ja petoksesta. Halusin niin kovasti pitää tästä, ja jo ensimmäisten vikojen jälkeen yritin vain vakuutella itselleni, että kyllä se tästä, tämä tulee olemaan vielä hyvä. Mutta se ei parantunut missään vaiheessa. Lopussa on olevinaan suuri ja hengensalpaava juonenkäänne, mutta arvasin sen jo ensimmäisten kappaleiden jälkeen. Suorastaan havahduin siihen, että lopun piti olla yllättävä.

Keskeisimmät henkilöt ovat Marguerite, joka yrittää päättää, rakastaako Paulia vai Theoa. Paul ja Theo tottakai ovat täysin rakastuneita Margueriteen ja tekevät mitä tahansa suojellakseen häntä. Paul on pettänyt Margueriten perheen ja paennut toisiin ulottuvuuksiin. Marguerite ja Theo seuraavat Paulia aikeenaan kostaa Margueriten isän kuolema. Marguerite ei kuitenkaan missään vaiheessa vakuuta, että hän kykenisi tappamaan Paulin. Hän uhoaa ja haaveilee kostosta jatkuvasti, mutta on aivan selvää ettei tyttö kykenisi tekemään mitään pahaa. Marguerite ei ole hahmona kovin vakuuttava. Paulilla ja Theolla on luonnetta enemmän kuin yleensä pakollisilla love interest -hahmoilla on, mistä Claudia Gray kuitenkin saa pisteet.

Maailman luonti on mielikuvituksetonta. Marguerite, Paul ja Theo matkustavat useissa eri ulottuvuuksissa. Ulottuvuudet ovat rakentuneet aivan eri tavalla, ja he voivat kuitenkin matkustaa sellaisiin joissa heidän vastineensa on elossa. Gray olisi voinut luoda vaikka millaisia - mitä jos jossain ulottuvuudessa dinosaurukset eivät kuolleetkaan sukupuuttoon? Mitä jos teknologia olisi 100 vuotta meitä edellä? Mitä jos valtauskonto olisi jokin aivan toisenlainen? Mutta ei. Sen sijaan meillä on tavallinen Lontoo missä puhelimet ovat erilaisia ja muita tavanomaisuuksia (en halua esitellä ulottuvuuksia tarkkaan, sillä erilaiset ulottuvuudet kuuluvat olla yksi kirjan viehätyksistä).

Kirjan yleinen suunnittelu tuntuu olevan melko laiskaa. Tieteen taustatutkimus on puutteellista, kirjassa viitataan esimerkiksi Schrödingerin kissaan, mutta kyseinen teoria on ymmärretty väärin. Välillä myös tuntui, että Gray rikkoo itse tekemiään sääntöjä ulottuvuuksien välillä matkustamisesta. Reaktioni oli aivan liian usein tämä:

Tämä kirja oli niin pettymys. Se lupaili mielikuvituksekasta seikkailua, mutta sen sijaan antoi tylsää kolmio-draamaa ja hahmoja, joita näkyy tusinoittain nuortenkirjoissa. Olin melko varma että jopa pitäisin tästä, ja ostin tämän kirjan itselleni. Nyt aion lahjoittaa tämän ystävälleni, jota kiinnostaa lukea tuo kirja. Ei tarvitse palauttaa.

Kirjan romantiikka oli niin typerää ja luonnotonta, että poistin TBR-pinostani kaikki kirjat joissa on romantiikkaa. Sain niin tarpeekseni.

Kommenttejani kirjasta lukemisen aikana (ei spoilereita!)

Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että tämä kirja on sopiva kesälukeminen, jos haluaa jotain huoletonta hömppää.

Claudia Gray: A Thousand Pieces of You

Harper Teen, 368 s.

Will McIntosh: Defenders

Our Darkest Hour.
Our Only Hope.
The invaders came to claim earth as their own, overwhelming us with superior weapons and the ability to read our minds like open books.
Our only chance for survival was to engineer a new race of perfect soldiers to combat them. Seventeen feet tall, knowing and loving nothing but war, their minds closed to the aliens.
But these saviors could never be our servants. And what is done cannot be undone.

Defenders alkaa avaruusolentojen hyökkäyksestä maan päälle. Luyten-nimiset alienit ovat levittäytyneet kaikkialle, tappaen julmasti ihmisrotua. Niiden etulyöntiaseman takaa jättimäinen koko ja kyky lukea ajatuksia.

Kun ihmisten lukumäärä hupenee hälyttävästi ja he ymmärtävät häviävänsä, hallitus rakentaa Defenderit: Pääsiäissaaren patsaista inspiraation saaneet, jättiläismäiset ja kolmijalkaiset sotilaat joiden elämä pyörii sodan ympärillä. Defenderit ovat kuitenkin liian hätäisesti ja nopeasti rakennettuja. Kun ne pelastavat ihmiskunnan Luyteneilta, ne tarvitsevat uuden kohteen.

En vain saa päähäni, minkä näköisiä Luytenit ja Defenderit ovat. Sen verran mitä sain kirjasta irti, Luytenit ovat norsun kokoisia meritähtiä. Defenderit ovat jättiläisiä, joilla on kolme jalkaa. Kolmannen jalan tarkoitus on lisätä niille nopeutta, vaikka en ymmärrä miten. Mielikuvani näistä otuksista on suorastaan koominen.
Lisäksi minua häiritsee se, että Luytenit osaavat englantia. He pystyvät kommunikoimaan telepaattisesti ihmisten kanssa ja lukemaan heidän ajatuksiaan vaivatta. Luytenit ovat myös perillä Maapallon historiasta ja maantieteestä. Hirviöt eivät ole aivan loppuunasti mietittyjä, tai sitten kirjailija halusi vain tehdä työn itselleen helpoksi.

Melkein koko kirjan ajan on menossa jonkinlainen sota, mutta lukija ei pääse siihen keskelle. Ikäänkuin aina saavuttaisiin paikalle myöhässä, ja vain kerrotaan että "vau täällä oli tosi iso tappelu". Koko kirja viedään eteenpäin dialogin avulla eikä toimintaa löydy. Tämä kirja olisi voinut olla niin hyvä, mutta näkökulmat ovat ihan vääriä! Lisäksi päähenkilöt olivat pahvisia eikä minua kiinnostanut heidän ahdinkonsa lainkaan.

Tässä kirjassa olisi ollut niin paljon potentiaalia, mutta sen sijaan olin vain hämmentynyt ja hiukan ärsyyntynyt.

Will McIntosh: Defenders, 2014

Orbit, 512 s.

Erin Lindsay McCabe: I Shall Be Near To You

Rosetta doesn't want her new husband, Jeremiah, to enlist, but he joins up, hoping to make enough money to afford their own farm someday. When Jeremiah leaves, Rosetta decides her true place is by his side, no matter what that means, and follows him into war.

Kenelle? Historiasta kiinnostuneille (perustuu tositarinoihin naisista, jotka tekeytyvät miehiksi taistellakseen sodassa). Myös heille, jotka haluavat lukea suloista romantiikkaa.

Tehdessään taustatutkimusta tätä romaania varten Erin Lindsay McCabe tutki 250 kirjettä, joita miehiksi tekeytyneet naiset lähettivät kotiinsa Yhdysvaltain sisällissodasta. Syitä naisten sotaan lähtöön on monia. seikkailunhalu, rahapula... mutta myös heidän halunsa taistella sodassa miehensä rinnalla, ja juuri tästä kirja kertoo.

Rosetta ja Jeremiah ovat menneet naimisiin juuri ennen Jeremiahin lähtöä sotaan. Rosetta ei halua jäädä yksin kotiin odottamaan miehensä paluuta, vaan leikkauttaa hiuksensa ja liittyy armeijaan rivisotilaaksi ottaen samalla nimen Ross Stone. Lähtö ei ole vaikea päätös, sillä Rosetta on lujapäinen tyttö, joka kotitilallakin teki ennemmin miesten tehtäviä navetalla. Hän on syvästi rakastunut mieheensä ja pettynyt Jeremiahin päätökseen lähteä sotaan. Rosetta ei siis näe mitään muutakaan vaihtoehtoa kuin seurata miestään.

Kun aloitin lukemaan tätä kirjaa, mielessäni pyöri: "O-ou, Yhdysvaltain sisällissota. Mitä minä tiedän siitä?" Tietoni rajoittui orjuuskysymyksiin ja pohjoinen vs. etelä -asetelmaan. Huoli on kuitenkin turha, sillä kirja ei perehdy sodan poliittiseen puoleen laisinkaan. Riittää ainoastaan perustiedot sodasta, eikä tarvitse lukea Wikipedia-artikkeleita aiheesta.

"I ain't ever thought I'd get to feeling lonely, but there's all these men doing men things and no proper company for a woman. When women gather, they are always doing something of use, quilting to make the work go faster for each other, keeping company while they sew for kin, making long days nursing babies easier, passing gossip and family news. Here then men sing bawdy songs and play at cards and lose money their families need."
- Jennifer Egan, I shall be near to you, s. 111

Salaisuuden pitäminen ja sodasta selviytyminen ei ole helppo tehtävä Rosettalle. Hänen on arvioitava tarkkaan, kenelle voi luottaa salaisuutensa. Hän haluaisi vain olla miehensä kanssa, ja sodan aikanakin hän ajattelee vain Jeremiahia. Kun Jeremiah ei puolusta häntä muita vastaan tai vietä hänen kanssaan tarpeeksi aikaa, tuore vaimo suuttuu. Tämä tekee Rosettasta niin suloisen: nuori ja rakastunut vaimo, jonka prioriteetit ovat sodan keskellä hiukan väärässä paikassa. Jeremiah on enemmän armeijan tavoitteille uskollinen, mutta haluaa silti viettää aikaa Rosettan kanssa niin paljon kuin pystyy.

Seuraamme siis pientä aviomies-vaimo -tiimiä sodan keskellä. Mukana on Jeremiahin lapsuudenystäviä ja uusia tuttavuuksia, jotka mielestäni jäivät lähinnä pakollisiksi sivuhahmoiksi. Tämä on kuitenkin hyvin sydäntäsärkevä ja kaunis tarina vaimosta ja aviomiehestä. Suosittelen sitä lämpimästi historiasta kiinnostuneille, sillä tämä perustuu tosielämän henkilöihin (Rosettan nimi on lainattu Sarah Rosetta Wakemanilta, joka oli yksi miehiksi tekeytyneistä naisista. Voit lukea hänen tarinansa, sillä Rosetta ei muutoin perustu häneen). Tämä on myös suloinen rakkaustarina, yksi niistä harvoista fiktiivisistä pariskunnista joista todella välitän.

Erin Lindsay McCabe: I Shall Be Near To You, 2014

Crown, 320 s.

Carol Lynch Williams: The Chosen One

Thirteen-year-old Kyra has grown up in an isolated community without questioning the fact that her father has three wives and she has twenty brothers and sisters, with two more on the way. That is, without questioning them much---if you don’t count her secret visits to the Mobile Library on Wheels to read forbidden books, or her meetings with Joshua, the boy she hopes to choose for herself instead of having a man chosen for her. But when the Prophet decrees that she must marry her sixty-year-old uncle---who already has six wives---Kyra must make a desperate choice in the face of violence and her own fears of losing her family forever.

Kenelle? Kirja on kirjoitettu nuorille, mutta se sopii myös ihmisoikeuskysymyksistä kiinnostuneille.

Tässä on tarina 13-vuotiaasta tytöstä, joka asuu isänsä, kolmen äitinsä ja lukuisten sisarustensa kanssa suljetussa, vahvasti uskonnollisessa yhteisössä. Yhteisön johtaja, Profeetta, saa näyn jonka mukaan Kyran on mentävä naimisiin oman väkivaltaisen setänsä kanssa. Tämä on järkytys Kyran lisäksi koko hänen perheelleen ja salaiselle poikaystävälleen, Joshualle. Kirja on voittanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja.

Haluan hetken pohtia tätä lahkoa. Kirjassa lahkon johtaja on profeetta, he lukevat Raamattua, palvovat yhtä jumalaa ja kieltävät kirjallisuuden. Kamerat, naisten ajaminen autolla ja tanssiminen on ok. He elävät suljetussa yhteisössä ja miehillä voi olla monta vaimoa (jostain syystä jumala sallii vaimoja vain vanhemmille miehille). Jos lapsi on kehitysvammainen, hänet lasketaan syntiseksi ja hänet tapetaan. Kuulin, että Carol Lynch Williams perustaa tämän lahkon Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkkoon, eli mormoneihin. Lueskelin mormonien yhteyttä tähän fiktiiviseen lahkoon. Mormonit eivät kasta pahasti kehitysvammaista lasta. He sallivat moniavioisuuden (kirjan mukaan vain he, joilla on kolme vaimoa, pääsevät taivaaseen). Kirjassa lahko käyttää hyvin paljon sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa pitääkseen kansansa kurissa... ja kappas, Wikipediasta löytyy kokonainen artikkeli aiheesta: "Mormonism and violence". Toivon, ettei todellisuuden tapahtumat ole näin karuja kuin kirjassa.

Kirjan mieliala on hyvin surullinen. Ei sillä tavalla, että lukija pahoittaisi mielensä heidän puolestaan. Vaan sillä tavalla, että kirjassa kaikki vollottavat kaiken aikaa. Kyra on surullinen koska hänet naitetaan väkivaltaiselle, 60-vuotiaalle äijälle. Hänen äitinsä on surullinen, sillä hän on jälleen sairaana raskauden vuoksi. Hänen muut äitinsä ja sisarensa ovat surullisia, sillä he eivät hyväksy Kyran avioliittoa. Kyran salainen poikaystävä on ymmärrettävästi erittäin surullinen. Profeetta ja Kyran tuleva aviomies ovat vain vihaisia, sillä Kyra taistelee heitä vastaan.

Kyra ei myöskään kerro kenellekään mitään. Koko kirjan ajan hän ajattelee: "Olisin voinut kertoa heille asiasta X, mutten kertonut". MIKSET...? Sinulla on paljon luotettavia sisaruksia ja ihana äiti, etkä voinut edes heille kertoa Joshuasta? Ystävystyt lahkon ulkopuoliseen henkilöön, etkä voi edes hänelle kertoa lahkostasi? Kyralla ei vaikuta olevan minkäänlaista luottamuspulaa muiden kanssa, muttei silti uskalla uskoutua heille. Toki yhteisössä on periaate, että yhden rikkeestä rangaistaan koko perhettä, mutta luuliko hän todella, että hänen oma perheensä kavaltaisi hänet?

Ei tämä toki huono kirja ole. Kirjailija on käsittääkseni tehnyt paljon taustatutkimusta, ja täten tämä kirja on jopa tärkeä. Tällainen kohtelu lahkoissa on todellisuutta, ja se on ihmisoikeuskysymys. En voi väittää että tätä tapahtuisi mormonien keskuudessa, mutta esimerkiksi voin luetella People's Templen 1970-luvulla Yhdysvalloissa. Jos et tiedä kyseisestä kirkosta, lyhyesti sanottuna heidän johtajansa Jim Jones sai suurimman osan seuraajistaan muuttamaan Guyanaan, jossa massamurhasi kaikki tuhat ihmistä. Lahkot ovat vaarallisia, ja niiden tulisi olla valvottuja.

Voisin pohtia lahkoja vaikka loputtomiin, se on erittäin mielenkiintoinen aihe josta luen mielelläni. Mutta tämä teksti ei ole aika tai paikka sille. Jos olet kiinnostunut lukemaan jotain nopeaa aiheesta, tämä on hyvä kirja siihen. Vaikka kirja kuvaakin Kyran ahdinkoa, se kertoo hyvin paljon lahkojen manipuloinnista (esimerkiksi, kuinka lapset pelotellaan pelkäämään Saatanaa ja täten tottelemaan yhteisön johtajia sokeasta). Harmi vain, että nämä tärkeät asiat on kiedottu yhteen hömppään päähenkilöön.

Carol Lynch William: The Chosen One, 2009

St. Martin Griffin's, 211 s.

Victor Hugo: Kurjat

Vallankumouksellisessa maineessa olleen kirjailijan Viktor Hugo (1802-1885) kuuluisin teos Kurjat ilmestyi vuonna 1862. Sillä oli poikkeuksellinen vaikutus koko silloisen Ranskan omaantuntoon, ja se menestyi heti myös muualla Euroopassa. Upean kaunokirjallisen tarinan lisäksi Hugo oli kirjoittanut vastaansanomattoman julistuksen köyhien oikeuksien puolesta. Klassikkoromaani on sittemmin noussut kestosuosioon myös Les Misérables -musikaalina.
Kurjat rakentuu vaikuttavan keskushahmon Jean Valjeanin ja hänen ystäviensä ympärille. Tämä kaleeriorja ja kuritushuonevanki kulkee vääjäämättä kohti tuhoa epäoikeudenmukaisessa yhteiskunnassa. Äkillinen henkinen havahtuminen antaa sankarille ylimääräisiä voimia taistella rikkauden ja köyhyyden sekä rakkauden ja tragedian kuohuissa kohti onnea ja vapautta.

Tämä oli hieno kirja tavoilla, joilla moni kirja ei voi olla. Sen lisäksi että tarina on hyvin nautinnollista lukea, se kahden viikon lukukokemuksen aikana toimi pitkän junamatkan pelastajana, lyömäaseena ahdistelevaa äijää vastaan, keskustelunkirvoittajana ystävien kesken ja porttina hyvään musiikkiin: Les Misérables -elokuvamusiikaalin soundtrackiin. Enpä voisi sanoa että moni muu kirja pystyisi samaan.

Kirjan päähenkilö on Ranskan kansa. Se kuvaa lukuisia erilaisia ihmispoloisia, jotka aiheuttavat 1800-luvun Ranskassa hylkimisreaktiota. On orpoa, elinkautisvankia, köyhää, katulapsia ja perheen inhoamaa. Tavalla tai toisella näiden kaikkien kohtalot kietoutuvat yhteen ja huipentuvat Ranskan vallankumoukseen. Victor Hugo kritisoi kirjassa erittäin rankasti yhteiskuntaa ja puolustaa ihmisoikeuksia. Koko teos on kirjoitettu Hugon omien asenteiden mukaisesti - voi hyvänen aika miten viisas mies hän onkaan.

Kaikista lähimmin seuraamme kaleeriorjan Jean Valjeanin elämää. Hän on paennut elinkautistuomiosta, ja etsii itselleen uutta elämää. Lain koura saa hänet kiinni jatkuvasti, ja hänen on jatkuvasti sopeuduttava uusiin tilanteisiin.

Toinen merkittävä hahmo on Cosette, joka äitinsä kuoltua joutuu orvoksi ja työskentelemään sorrettuna erään pariskunnan majatalossa.

Hahmoista suosikkini kuitenkin on Gavroche, suurisuinen katupoika, joka on suurimmilla sydämellä mukana mielenosoituksessa. Myös epätoivoisen rakastunut Éponine on lohduton ja sydäntäsärkevä hahmo.

Kirja on erittäin paksu, melkein 1000-sivuinen. Ja minä luin vieläpä lyhennetyn suomennoksen! On yleinen vitsi, että Victor Hugo unohti välillä kirjoittavansa romaania, sillä pitkät kuvaukset Waterloon taistelusta ja Napoleonista ei kytkeydy tarinaan. Käsittääkseni lyhennetystä versiosta puuttuu myös pitkä kertomus Pariisin viemäreistä. Vaikka nämä yllättävät tietopaketit eivät liity kirjan tapahtumiin, on niistä hauska lukea. Victor Hugo kuitenkin eli juuri tuota aikaa, ja hänellä on lähempää kokemusta asioista kuin nykyajan historioitsijoilla. Paksut kirjat ovat yleensä melko uhkaavia, sillä ne vaativat omistautumista ja suurempaa tarkkaavaisuutta. Kurjat on kuitenkin nopealukuinen sen helpon ja mukaansatempaavan kielen ansiosta. Kirjassa on paljon paikkoja, tilanteita ja henkilöhahmoja, mutta Victor Hugo saa langat pysymään loistavasti käsissään.

Tämä kirja on ajaton ja sen vuoksi kaikkien tulisi lukea tämä. Minä ainakin aion poimia tämän järkäleen vielä monta kertaa tulevaisuudessa. Vaikka nykyään ihmiset eivät saa elinkautisvankeutta vain lukutaidottomuuttaan (ja täten eivät ole mahdollisia puolustamaan itseään oikeudessa), se kuvaa kansalaisten unohtamista. Köyhien täytyy pitää huolta toisistaan, kun porvaristo huijaa heitä ja pitää juuri ja juuri hengissä nälkäpalkalla. Sinun tulee tehdä oma tulevaisuutesi, vaikka se tarkoittaisi koko yhteiskunnan muuttamista.

Victor Hugo: Kurjat (Les Misérables, 1857)

WSOY, 978 s.

lyhennetty suomennos

Phil Hogan: A pleasure and a calling

You won't remember Mr Heming. He showed you round your comfortable home, suggested a sustainable financial package, negotiated a price with the owner and called you with the good news. The less good news is that, all these years later, he still has the key.
That's absurd, you laugh. Of all the many hundreds of houses he has sold, why would he still have the key to mine?
The answer to that is, he has the keys to them all.

William Heming's every pleasure is in his leafy community. He loves and knows every inch of it, feels nurtured by it, and would defend it - perhaps not with his life but if it came to it, with yours...

Herra William Heming on erittäin pätevä kiinteistönvälittäjä. Hän tekee työnsä huolella loppuun, ja ostajien saadessa unelmatalonsa hän katoaa heidän elämästä. Mutta ostajat eivät missään tapauksessa katoa William Hemingin elämästä. Sillä hän pitää avaimen.

Teos kertoo vainoamisesta. Suurimman viehätyksen tässä tekee se, että kirja on kirjoitettu stalkkerin näkökulmasta. Hän on herra William Heming, kiinteistövälittäjä, joka nauttii elämästään lukijalle nimettömäksi jäävässä kaupungissa Englannissa. Hän pitää kaupunkia hyvänä ja tasapainossa, ja huomatessaan epäkohdan hän ryhtyy toimiin.

Kirjassa hän ihastuu kirjastonhoitajaan, jolla on suhde varattuun mieheen. Heming obsessoituu näihin kahteen ja seuraa heidän liikkeitään tarkasti. Hän murtautuu heidän koteihinsa ja soittelee puheluita tekaistuilla nimillä saadakseen tietää heidän liikkeistään. Pelottavinta on se, että hän ei edes häpeä tätä. Heming pitää toimintaansa täysin hyväksyttävänä ja normaalina. Koteihin murtautuminen huomaamatta on hänelle täysin normaalia vapaa-ajan toimintaa. Tätä hän on tehnyt jo nuoresta asti, jolloin aloitti kesätyöt kiinteistönvälitystoimistossa.

I am not a stalker, or a voyeur. I am simply sharing an experience, a life as it happens. Think of me as an invisible brother or uncle or boyfriend. I'm no trouble. I may be there when you are, or when you are gone, or more likely just before you arrive. I agree it is an idea that takes some getting used to. But do we not all have a life to make, to mould it somehow around that of others, to search for the dovetail that seems best to fit?
Who could argue with that?
- Phil Hogan, A pleasure and a calling (s. 48-49)

Ymmärtääkö Heming tekevänsä väärin? Koteihin murtautuminen salaa ei vaikuttaisi johtuvan siitä että hän ymmärtää rikkovansa lakia, vaan jotta hän voi seurata kodinomistajien elämää sellaisena kuin se on. Koska hän välillä jättää itsestään pienen jäljen - esimerkiksi napostelemalla jääkaapin antimia ja pihistämällä yhden sukan - hän vaikuttaisi haluavan olla jollain tavalla osa kodinomistajien elämää. Miksi? Heming ei ole yksinäinen. Hän on erinomaisissa väleissä kollegoidensa kanssa. Toisaalta hän pitää hyvin matalaa profiilia itsestään, sillä ei halua jäädä muistetuksi. Hän haluaa olla pidettävä, muttei muistettava. Tämä on tietoinen valinta.

Kuten mainittua, kirja on kirjoitettu Hemingin näkökulmasta. Hän on niin sinut toimiensa kanssa, että välillä lukijana havahdun muistaessani, että hän tekee väärin. Kirja saa minut uppoutumaan niin paljon William Hemingin mielenmaailmaan, aivan kuin olisin rinnakkaisessa ulottuvuudessa jossa hänen toimensa ovat ihan okei.

Usein Heming muistelee lapsuuttaan, joka avaa lukijalle, kuinka hänestä kasvoi sellainen kuin on. Jo pienenä hän piiloutui serkkunsa vaatekaappiin vakoillakseen häntä. Hän on hyvin utelias lapsi. Hänen tätinsä käyttämä kasvatustapa on hyvin tiukkaa, mutta se ei vaikuta William Hemingiin. Aivan kuin hänestä puuttuisi jokin palanen, ehkä empaattisuus? Mutta kuinka hän aikuisena voi tuntea niin suurta ihastumista, jos hän on tunnekylmä? Vai luuleeko hän sen olevan ihastumista, kun todellisuudessa se on vakava obsessio.

Luulen että minun tulisi olla psykologi, jotta voisin pohtia tätä. Tämä ei tarkoita että kirja olisi hankala lukea, päinvastoin. Se on kirjoitettu selkeästi (luen kirjaa alkuperäiskielellä, englanniksi), mutta Hemingin ajatusmaailma jää mieleen useiksi päiviksi. Kuvitella, että maailmassa on oikeasti tällaisia ihmisiä.

PS. Oletko varma, että omistat asuntosi ainoat avaimet?

Phil Hogan: A pleasure and a calling, 2014

Picador, 288 s.

Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun

Lia on paennut keskinkertaisuutta Lontooseen. Elämä on yksinäistä, koska tämän suomalaisen naisen on vaikea päästää ihmisiä lähelleen. Päivisin hän työskentelee graafikkona laatulehdessä, illat lenkkeilee ja kulkee puistossa puhumassa patsaille.
Mutta Lian elämään astuu vaara. Hän kohtaa raa'an rikoksen, joka ei jätä rauhaan. Kun hän pian sen jälkeen tapaa kiehtovan maannaisensa Marin, elämä muuttuu lopullisesti. Heistä tulee läheisiä ja Mari uskoutuu poikkeuksellisesta kyvystään. Mari osaa lukea ihmisiä, nähdä heistä enemmän kuin muut. Hänellä on myös epätavallinen työ. Hulppeassa Studiossa Banksidella työskentelee huippuammattilaisten tiimi, joka tarvittaessa ottaa oikeuden omiin käsiinsä taistellakseen kovaa poliitikkoa tai naisten hyväksikäyttöä vastaan. Lialle avautuu rikosten ja peiteltyjen operaatioiden vaarallinen maailma. Mutta Marin salaperäisyyttä on vaikea murtaa. Kuka tuo nainen oikeastaan on, ja mitä hän Liasta haluaa?

Yöpöydälläni on ainakin kymmenen lukematonta kirjaa, ja minulla on suuri vaikeus valita, minkä lukisin seuraavaksi. Päätin tehdä päätöksen siten, että luen jokaisesta ensimmäisen sivun. Joka vaikuttaa mielenkiintoisimmalta, luen sen seuraavaksi. Aloitin Pekka Hiltusen Vilpittömästi sinun -teoksesta, jonka toisen osan (Sysipimeä, 2012) olin jo lukenut vuotta aiemmin. Olin koukussa heti, eikä muihin kirjoihin tarvinnut koskeakaan.

En lue usein rikosjännäreitä, mikä on melko kummallinen piire kaltaiselleni juonikeskeiselle lukijalle. Ennen kaikkea minuun vetosi hahmot, joista lukeminen oli kuin olisi törmännyt vanhaan tuttuun. Kirjasarjan toisen osan olin jo lukenut, mutta luonnollisesti olin tuolloin missannut heihin tutustumisen, ja nyt sain selville heidän taustoistaan.

Vilpittömästi sinun (jonka nimi ei oikein aukea minulle) kertoo kahdesta tapauksesta, jotka salaperäinen Studio on ottanut hoidettavakseen. He haluavat selvittää tuntemattoman naisen murhan. Samaan aikaan on tulossa suuret vaalit, ja rasistinen puolue on saanut huolestuttavan suuren kannatuksen. Studio tietää puolueenjohtajan olevan vilpillinen, ja heidän on paljastettava hänen laittomat toimensa koko Englannille.

Kirja vuorottelee näiden kahden tapauksen välillä, mikä mielestäni on melko harvinaista. Juonia on kaksi, ja molemmat yhtä suuressa osassa. En osaa kuitenkaan valita, kumpaa näistä oli mielenkiintoisempaa seurata. Toinen oli hyvin perustavanlaatuinen rikoksen selvittely, toinen kulissien takaa kikkailua poliitikon todellisen luonteen paljastamiseksi. Studion väki työskentelee molempien parissa tasaväkisin, mutta Lia on painottunut hyvin paljon enemmän murhamysteeriin, kun taas Marille politiikan nalkkiin saaminen on tärkeää. Aivan kuin olisi lukenut kahta kirjaa samaan aikaan.

Vilpittömästi sinun sai Vuoden johtolanka -palkinnon vuonna 2012, ja mielestäni se ansaitsee sen. Vaikka rikospuoli ei ole mitenkään ennenkuulumaton, se on tehty taidokkaasti ja uskottavasti. Päähahmot eivät ole vain sattumalta oikeassa paikassa oikeaan aikaan, vaan he joutuvat käyttämään nokkeluuttaan ja vaistojaan selvittääkseen mysteerin.

PS. Tuo kansi on ihana.

Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun, 2011

Gummerus, 424 s.