Patrick Rothfuss: Tuulen nimi

"Nimeni on Kvothe. Olen ryöstänyt prinsessoja nukkuvilta hautakumpukuninkailta. Poltin Trebonin kaupungin poroksi. Olen viettänyt yön Felurianin kanssa ja säilyttänyt sekä järkeni että henkeni. Minut erotettiin Yliopistosta nuorempana kuin useimmat päästetään sisään. Olen kulkenut kuutamossa polkuja, joista muut pelkäävät puhua päivänvalossa. Olen puhunut jumalille, rakastanut naisia ja kirjoittanut lauluja, jotka saavat trubaduurit itkemään. Olet saattanut kuulla minusta." 

Kenelle? Fantasia-romaaneista kiinnostuville, jotka eivät uskalla tarttua valtaviin tiiliskiviin.

Tuulen nimi on Patrick Rothfussin ällistyttävän suosion saanut esikoisromaani. Kvothe on tarunomainen henkilö, josta kiertää mitä villeimpiä tarinoita ympäri valtakuntaa. Hän on tarinasta riippuen sankari tai demoni, joka pystyy mahtaviin tekoihin. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, että Kvothe pitää nykyään majataloa ja esittäytyy Kotena. Kunnes eräänä päivänä hän tutustuu Kronikoitsijaan, joka tunnistaa hänet. Kvothe päätyy kertomaan hänelle tarinansa siitä, kuinka hänen vanhempansa murhataan, kuinka hän joutuu elämään kadulla ja lopulta pääsee opiskelijaksi Yliopistoon - historian nuorimpana opiskelijana.

Kirja on trilogian ensimmäinen osa, ja sitä ei voi käsitellä omana tarinanaan. Jos aiot tarttua tähän, varaudu siihen että joudut kahlaamaan kaksi muutakin osaa läpi. Itse en usko lukevani niitä, sillä vaikka kirja on erittäin mielenkiintoinen ja kauniisti kirjoitettu, minulle ei jäänyt siitä paljoakaan käteen. Kirja selvästikin lupailee paljon; romanssia, eeppisiä taisteluja, pettymyksiä ja selkäänpuukottamista. Mutta ne kaikki jäävät pintaraapauksiksi tai väistetään jollain tavalla. Olisin halunnut lukea enemmän Yliopiston oppitunneista, sillä sinne pääseminen oli Kvothelle niin tärkeää. Hän saa ystäviä, mutta en enää muista heidän nimiään - niin vähän heistä kerrottiin. Ainoastaan ihastus ja vihamies oli ne elementit, jotka veivät tarinaa eteenpäin. Muuten kaikki oli vain Kvothea.

Kirjassa on paljon ylimääräistä, mutta en ole tottunut lukemaan eeppisiä fantasia-romaaneja. Toisaalta se ei ole niin rönsyilevää ja pikkutarkasti kertovaa kuin Taru sormusten herrasta, joten fantasia-romaanien "aloittelevalle" lukijalle tämä on erinomainen. Koska kirja on hyvin hahmo-keskeinen, asiat tullaan kuvailemaan vain Kvothen tarkkaavaisuuden perusteella.

Tarina pitää koukussaan, mutta tunnen itseni silti hiukan pettyneeksi. Ymmärrän toki, miksi se on saanut näin valtavan suosion, mutta ehkä odotin itse siltä vääriä asioita. Kirjan takakannen tekstikään (lainattu alussa) ei kerro itse tarinasta mitään, joten se voi helposti aiheuttaa erilaisia mielikuvia lukijasta riippuen.

Patrick Rothfuss: Tuulen nimi (The name of the wind, 2007)

Suom. Satu Hlinovsky

Kirjava, 649 s.